Kun Cuculla oli kuusi vuotta ikää, huomattiin ettei sekään välttynyt terveysongelmilta, jotka ovat iäkkäille freteille tyypillisiä. Cucua alkoi vaivata freteille hyvin tyypillinen sairaus, lisämunuaisen kasvain, jonka näkyvinä oireina on karvojen lähtö, lisääntynyt juominen sekä virtsaaminen. Mieleltään Cucu oli edelleen erittäin pirteä, eikä sairautta siitä alkuun mitenkään huomannut, karvanlähtöä lukuunottamatta. Vuoden 2005 lopulla Cucun sairastaminen tosin paheni ja myös muita ongelmia alkoi ilmetä. Ikäväksemme jouduimme saattelemaan pienen ystävämme viimeiselle matkalleen 18.1.2006.

 

Eläinääkärin viimeisessä tarkastuksessa varmistui lisämunuaisen kasvain sekä laajentunut perna. Cucun ikeneen oli myös kasvanut ärhäkkä kasvain, jonka hoitoa yritettiin joulukuussa 2005, mutta tuloksetta.

Cucu ehti päästä 7,5-vuoden kunnioitettavaan ikään ja minulla Cucu oli melkein päivälleen 7 vuotta. Cucu oli viimeinen alkuperäinen fretti Frettien ystävät ry:n perustajajoukosta, muut kaverit olivat jo ehtineet sateenkaarisillalle ennen sitä.

 

Poncho oli myös hyvin leikkisä ja seurallinen fretti ja leppoisan luonteensa takia isännän suuri suosikki. Tyttöjenkin kanssa herra jaksoi juosta perävilkkasilla, vaikka ikäkin alkoi jo painaa. Vanhemmiten Poncho alkoi kaljuuntua selästä ja hännästä, ja epäiltiinkin, että myös Poncholla on lisämunuaisen ongelmia. Tästäkin vaivasta huolimatta Poncho jaksoi pitkään olla energinen ja aina valmiina kerjäämään ruokapöydästä.

 

Ponchon lisämunuaisen kasvain diagnosoitiin samoihin aikoihin, kun jouduimme luopumaan Cucusta. Samalla käynnillä todettiin myös, että Piiku todennäköisesti sairastaa samaa sairautta, mutta lievempänä versiona. Poncholta löydettiin tutkimuksissa myös maksan laajentuma. Näitä vaivoja alettiin hoitaa Procren-pistoksilla ja aluksi kerran kuussa annettavasta lääkkeestä olikin molemmille paljon apua. Poncho ei tosin koskaan saanut enää karvapeitettään takaisin, mutta se silminnähden piristyi ja voi paremmin.

 

Vähitellen kävi kuitenkin selväksi, että Procren ei tehonnut Ponchoon toivottavalla tavalla eikä siitä ollut mitään apua maksan laajentumaan, jonka todennäköisesti aiheutti maksan vajaatoiminta. Pojan yleiskunto heikkeni kesän 2006 aikana ja alkusyksystä oli jo selvää, että oli tehtävä jo toinen rankka päätös samalle vuodelle. Poncho lähti autuaammille putputusmaille Cucua tapaamaan 15.9.2006. Pitkälle päästiin Procren-lääkityksellä ja ruokavaliolla, mutta tämän pidemmälle eivät pienen pojat tassut kantaneet.

 

Poncho ehti elää mukavan ja herkkujen täyttämän 6,5 vuoden mittaisen elämän.

 

Tällä hetkellä Piiku on jo saavuttanut seitsemän vuoden iän, mikä on aina fretille pienoinen saavutus. Valitettavasti vanhuus alkaa tytössä jo näkyä ja se potee myöskin lisämunuaisen vaivoja, tosin huomattavasti lievempänä versiona, kuin Cucu ja Poncho. Karvanlähtöä sillä ei ole ollut juuri lainkaan ja se on edelleen erittäin aktiivinen ja leikkisä kaveri. Procren-pistokset on tällä hetkellä lopetettu, sillä viimeisimmässä eläinlääkärin tutkimuksessa ei enää löytynyt lisämunuaisen kasvainta ollenkaan. Piiku voi hyvin, mutta kaipaa varmasti välillä leikkikavereitaan Cucua ja Ponchoa.

 

Piiku asustelee yksinään isossa huoneessa, joka on sisustettu sille turvalliseksi leikkipaikaksi. Huoneessa on myös häkki, mutta se on aina auki ja Piiku käyttää sitä lähinnä ruokailuun ja nukkumiseen. Isäntäväen ollessa kotona Piiku saa luonnollisesti temmeltää kanssamme koko kämpässä, kylpy- ja makuuhuonetta lukuunottamatta. Piiku rakastaa kumisia kissan- ja koiranleluja yli kaiken ja jaksaa leikkiä niillä joka päivä, tosin turvallisuussyistä se saa leikkiä kumisilla leluilla vain valvotusti. Herkkua Piikun mielestä ovat Kitbitsit, Nutriplus ja kalkkunaleike, se kiipeää ketterästi syliin keittiössä katsomaan, mitä pöydällä olisi tarjolla...ja ainahan sieltä jotain mukavaa pienelle kerjäläiselle löytyy!